Rakentamislain myötä tilaajan ja kunnan roolit kasvavat – ja tieto kulkee paremmin

Written by Cadmaticin toimitustiimi 18.12.2025

Uusi rakentamislaki ja sitä täydentävä tietomalliasetus ovat monen työpöydällä. Usein myös huolten aiheena. Puhutaan koneluettavuudesta, IFC-malleista, RAVA-vaatimuksista ja uusista minimivaatimuksista suunnittelulle. Helposti unohtuu kuitenkin yksi olennainen asia. Lain henkinen tavoite ei ole rajoittaa suunnittelua, vaan kehittää koko alaa.

Tietomallinnus on väline, jonka avulla mm. tieto kulkee hankkeen eri vaiheiden läpi. Samaan aikaan tietoa voidaan hyödyntää lupaprosessista ylläpitoon ja kiinteistöomaisuuden hallintaan.

Suunnittelun ydin ei muutu. Edelleen ratkaisevaa on se, millaisia rakennuksia, tiloja ja ympäristöjä osaamme suunnitella. Tietomallit ja koneluettava tieto vain varmistavat, että se osaaminen näkyy ja säilyy datassa. Rakenteellisesti, hyödynnettävästi ja pitkäikäisesti.

Koneluettavuus: enemmän kuin IFC-tiedosto

Tietomalliasetus tuo peliin kaksi tapaa toimittaa koneluettavaa tietoa.
1. Muu koneluettava muoto (lomakepohjainen, esim. sähköiset lomakkeet asiointipalveluissa)
2. IFC-muotoinen tietomalli

Molemmissa tapauksissa ydinajatus on sama. Tiedon on oltava koneen luettavissa, vertailtavissa ja hyödynnettävissä.

Mitä koneluettavuus sitten tarkoittaa käytännössä?

Käytetään yhtenäistä käsitteistöä (käsitekartta)
Tieto mallinnetaan sovituilla tarkkuustasoilla
Tiedetään, mihin IFC:n kenttiin mikäkin tieto kuuluu
Tietosisältö on tuotettavissa ja luettavissa standardoidulla tavalla, ei enää “vapaamuotoisesti mallinnettuna IFC:nä”.

Aiemmin IFC toimi pitkälti “manuaalisena” välineenä: suunnittelijat katsoivat malleja silmämääräisesti ja tutkivat geometriaa. Nyt mallien sisältöä analysoidaan huomattavasti tarkemmin, tietoa verrataan sääntöihin ja vaatimuksiin sekä samaa tietosisältöä voidaan hyödyntää automaattisissa tarkastuksissa ja eri järjestelmissä.

IFC ei myöskään jää yksin. Jatkossa on täysin realistista, että IFC-malleihin linkitetään muita tietolähteitä ja tietokantoja, jolloin syntyy rikkaampi ja monipuolisempi kokonaisuus, esimerkiksi SaaS-palveluihin perustuvia ratkaisuja, joissa malli on vain yksi tiedon “selkäranka”.

Minimivaatimukset suunnittelulle – mitä oikeasti muuttuu?

Uusi lainsäädäntö tuo suunnittelijan arkeen uusia minimivaatimuksia, erityisesti tietomallinnuksen ja koneluettavuuden osalta. Muutos ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki pitäisi opetella uudelleen tyhjästä.

Käytännön tasolla suunnittelijan on ymmärrettävä kansallinen tapa kuvata tietoa. Tarkoittaen käsitteitä, tarkkuustasoja ja IFC-sijoittelua. Suunnittelijan on myös tuotettava vähintään minimitietosisältö joko muihin koneluettaviin lomakkeisiin tai IFC-malliin sekä huolehdittava, että tietomalli on rakenteeltaan tarkastettavissa ja luotettava.

Joissakin tapauksissa muu koneluettava muoto riittää. Esimerkiksi pienet täydennysrakentamisen hankkeet, kuten ilmalämpöpumpun asennus tai vähäiset muutostyöt kohteessa, jossa ei ole aiempaa tietomallia, voidaan hoitaa lomakepohjaisella tietotoimituksella ilman koko rakennuksen uudelleenmallinnusta.

Silti kannattaa miettiä; haluaako rakennushankkeeseen ryhtyvä hyödyntää IFC-mallin tuomat lisähyödyt myös rakentamisessa, ylläpidossa ja kiinteistöjohtamisessa?

Usein vastaus on kyllä. Ainakin silloin, kun katsotaan hanketta elinkaaren yli.

Tavoitteena on, että tieto kulkee paremmin

Laki ei anna valmiita taulukoita tyyliin “tässä kohteessa on tehtävä näin”. Sen sijaan rakennushankkeeseen ryhtyvä vastaa siitä, millaista tietoa tilataan ja toimitetaan.

Kunnat taasen kehittävät omia palveluitaan, joissa koneluettavaa tietoa voidaan hyödyntää entistä paremmin. Esimerkiksi asiointipalveluissa (kuten Lupapiste) voidaan täyttää standardoidut lomakkeet, jotka muuttuvat koneluettavaksi dataksi taustajärjestelmille. Myös IFC-malleja voidaan käyttää automaattiseen tarkastamiseen sekä kunnissa että suunnittelijoiden omissa prosesseissa.

Tavoite on selvä. Tieto ei jää yksittäisen hankkeen sisäiseksi, vaan siitä tulee osa kansallista tietovarantoa.

Esimerkiksi RH-tiedot, rakennuslupatiedot ja rakennuspaikan mallit sekä paikkatietoon liittyvät sisällöt voidaan jatkossa yhdistää ja hyödyntää laajasti. Turvallisesti, vakioidussa muodossa.

Kaupunkimallit, digitaaliset kaksoset ja rakentamispaikan malli

Yhä useampi kaupunki mallintaa ympäristöään 3D-muotoon. Tämä avaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia yhdistää rakennuksen tietomalli, kaupungin 3D-malli sekä infra- ja paikkatietomallit samaan näkymään.

Tulevaisuudessa voidaan tarkastaa kaavamääräysten toteutumista automaattisesti, kun määräykset ovat koneluettavassa muodossa.

Kuvitellaan hetki tilanne, jossa ohjelmisto voisi tarkistaa automaattisesti seuraavia tekijöitä:

rakennuksen korkeuden suhteessa kaavaan
käyttötarkoituksen
etäisyydet naapureihin
esteettömyyskriteerit.

Tällainen kehitys ei ole science fictionia, vaan looginen seuraava askel, kun tietomallit, kaupunkimallit ja kaavamääräykset ovat kaikki koneluettavassa muodossa.

Tekoäly palvelijana, ei herrana

Tekoäly nousee luonnollisesti esiin, kun puhutaan koneluettavasta datasta. Rakennusalalla tekoälyn rooli kannattaa nähdä ennen kaikkea näin: tekoäly on palvelija, ei päätöksentekijä.

Missä tekoälystä on eniten hyötyä?

Automaattisessa tarkastuksessa: sääntöpohjaiset tarkastukset (esim. esteettömyys, mitoitus, minimivaatimukset) ja viranomaisprosessien tueksi rakennettu automatiikka
Vaativammissa käyttötapauksissa: paloturvallisuuden tarkastelu, eri mallien yhteistarkastelut, rakennusoikeuden laskenta ja optimointi
Laskennassa ja analytiikassa: elinkaarilaskenta (LCA), energiatehokkuuden arviointi, aurinkopaneelien sijoittelun tai tilankäytön optimointi.

Lisäksi tekoäly voi helpottaa arjen rutiineja. Esimerkkeinä tiedon etsiminen eri järjestelmistä, dokumenttien läpikäynti ja olennaisen poimiminen sekä suunnitelmien esikontrolli ennen viranomaiskäsittelyä.

Ihmiselle jää se, missä ihminen on ylivoimainen. Kokonaisuuden ymmärtäminen, vaativat tulkinnat ja priorisointi sekä yhteistyö- ja neuvottelukyvyt ovat ihmisen vahvinta ydintä. Tähän myös työ ja aika kannattaa priorisoida

Muutoksesta kilpailuetua – ei pakkopullaa

Uusi rakentamislaki ja tietomalliasetus voidaan nähdä kahdella tavalla. Pakollisena lisävaivana, joka vie aikaa ja resursseja. Tai mahdollisuutena kehittää omaa toimintaa, erottua laadulla ja tehokkuudella – ja avata uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Käytännössä aiemmin opittu suunnitteluosaaminen ei katoa, vaan sitä täydennetään uudella tavalla jäsentää ja jakaa tietoa. Myöskään tietomallit tai koneluettavuus eivät korvaa laadukasta suunnittelua, vaan tukevat sitä.

Kun jokainen ketjun osa onnistuu, koko ala voittaa. Tiedonhallinta kehittyy ja lupaprosessit sujuvoituvat. Tämä tarkoittaa vähemmän virheitä ja enemmän arvoa rakennuksen koko elinkaarelle.

Uusi rakentamislaki ei tee kenestäkään huonompaa suunnittelijaa. Se tekee näkyväksi sen, kuka hallitsee tiedon – ja osaa hyödyntää sitä koko elinkaaren ajan.